Viime aikoina olen ollut erittäin nostalgianhakuinen ja nyt on kylläkin kyse elokuvista, joita näin lapsena. Tutustuin myös moniin "vanhoihin" elokuviin ja sarjoihin, joita tehtiin -20, -30, -40 ja -50-luvuilla. Nämä elokuvat ovat jääneet jonnekin tuonne pääkopan sivuarkistoon, josta ne nyt selkeästi haluavat tulla ulos. Tykkäsin tosi paljon Johnny Weismüllerin Tarzan-leffoista, Oliver Hardysta ja Stanley Laurelista, jotka tunnetaan paremmin nimillä Ohukainen ja paksukainen. Isän kanssa katsoin paljon myös western-leffoja, joissa cowboyt ja intinallet taisteli toisiaan vastaan. Olenkin ollut aika ekstaasissa, kun TV2 on näyttänyt Clint Eastwoodin tähdittämiä spagettiwesternejä....
Sitten on tietenkin kuuluisat Marxin veljekset, joiden monen vuosikymmenen aikana tekemä tuotanto on erittäin lähellä sydäntä. Se oli sitä helppoa huumoria, jossa ei tarvinnut ajatella, että mikä siinä nyt niin hauskaa muka oli. Se vaan oli. Usein myös sanaton huumori on parempaa kuin pelkät vitsinmurjaisut. Kun veljeksistä Groucho tunnettiin supliikkikaverina, niin Harpo teki mykkää komediaa. Hän ei oikeasti ollut mykkä, mutta huomasi saavan paremman huomion pantomiimi-esityksillään. Hän oli myös erittäin lahjakas soittamaan eri instrumentteja kuten pianoa ja viulua, mutta harpunsoitto oli loistavaa.
Sitten vielä yksi, joka on kanssa syöpynyt mieleen on Kyllä Jeeves hoitaa -sarja. Onneksi näyttävät sitäkin nyt kesällä TV1:ltä ettei tässä ihan ehdi tylsistymään loman aikana. (Pakko kyllä hankkia nuo tuotantokaudet jossain vaiheessa....)
Toodles!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti