It's the Great Pumpkin, Charlie Brown!

All-Hallows-Eve on lähettyvillä, mutta sen vaikutus tuntui jo tänään. Keskellä päivää (ei niin kirkasta, kiitos myrskyn) ovikelloa soiteltiin. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan en avannut ovea ja toivoin häirikön lähtevän pian pois.

Ensimmäisenä ajattelin heti, "mitä mä olen nyt tehnyt väärin", mutta sitten keksinkin jo syyn kilkutteluun. Se typerä trick or treat-tapa on levinnyt Suomeen! Joo, ihan kiva juttu. Ihan kuin meille ei riittäisi jo se virpomis-ruljanssi keväisin vaan nyt pitää häiriköidä naapureita ja kerätä karkkeja jopa KAKSI kertaa vuodessa. Itse olin kerran virpomassa lapsena ja se riitti mulle. Ei ole kaiken sen vaivan arvoista saada/kerjätä jotain tuntemattomilta.

Tässä vielä ilmaista mainosta, vuokraa/lainaa/osta Painajainen ennen Joulua/Nightmare Before Christmas. Tim Burtonin elokuva viettää 15-vuotispäiviään tänä vuonna.

Customer service - the other side

Kaikilla on kokemusta asiakaspalvelusta, puolin jos toisin. Usein henkilöt, jotka ovat itse työskennelleet asiakaspalvelu-alalla kokevat myötätuntoa kun itse ovat asiakkaina.
Sitten on se toinen joukko.

Tätä joukkoa ei kiinnosta laisinkaan miten he käyttäytyvät osto/palvelutilanteessa. Heidän oikeutensa on näyttää myrtsiä naamaa, eivätkä edes katso silmiin henkilöä kenen kanssa asioivat. Hyvä jos sanovat sanaakaan!

He jonossa ollessaan siirtyvät edellä olevan viereen (tätä en itse todellakaan ymmärrä) ja kun olisivat seuraavana vuorossa, syytävät kaikki tavaransa kassan pöydälle KUN TOINEN VIELÄ ASIOI SIINÄ JA MAKSAA TAVAROITAAN. Sitten alkaa vuorovaikutuksen väistelyrumba; omat tavarat tiskille, kurkitaan laukkuun niin pitkään kunnes lompakko löytyy, ojennetaan maksuväline (huom. EI katsekontaktia) ja tuijotellaan seiniin, lattialle ja kattoon. Tavarat takaisin laukkuun ja nopea exit, hyvä jos edes mutistaan kiitos. Silti toisella puolella hymyillään, kiitetään ja toivotellaan hyviä päivänjatkoja.

Eräässä keskustan nimeltämainitsettomassa tavaratalossa tämä on jokapäiväistä. Pienet poloiset...

Flunssa

Se sitten iski nyt pitkästä aikaa, vihdoinkin.

Uuden paikan työpisteessä vetää kovin ja syy voi olla siinä. Tai sitten siinä, että viime kerrasta on nyt 9 kuukautta ja aika oli sopiva. Ei sillä niin väliä, kipeänä silti olen.
Päähän sattuu nyt ja aiemmin silmiin. Viime yönä nukuin 12 tuntia putkeen ja näin unta siskostani joka unessa oli julkkis.

Olisi ollut kahdet juhlat tänä iltana, mutta kohtalo päätti toisin.

Saas nähdä kauan tämä oikeasti nyt kestää, joudunko heti maanantaina takas työpenkille, vai meinaako flunssa pidentää vierailuaan.... *snif*

Huoltomiehelle hommia tarjolla

Eilen oli tiputetu lappu postiluukusta, että huoltomies olisi tulossa tarkistamaan pattereiden venttiilit asunnosta seuraavana päivänä. Piti sitten siivota niiden edustat, että pääsee hyvin hommia tekemään.

Kirjotin kiireessä aamulla lapun takapuolelle viestin huoltojannulle, että "Patterit eivät toimi talvisin. T: *piip* :)" ja jätin sen patterin viereen.

Tänään töistä kun kotiin tulin oli jannu jättänyt replan mun tekstin jälkeen, "Toivotaan, että tarkenet ensi talvena. T: *piip*" ja huutomerkin päälle oli piirretty vielä sydän. Voih...<3

Ihanii noi huoltojannuset. Pitäisköhän ens kerralle jättää esille suklaakeksejä....?

Kiirettä väsymyksen keskellä

Huono tuulisuuteni alkoi jo matkalla töihin aamulla. Olin nousemassa ulos ratikasta, kun joku minua vanhempi daami päätti työntää minua selästä eteenpäin. En alussa heti sitä voinut uskoa todeksi, mutta kun vahinkosekunti meni ohi, niin oli pakko kääntyä katsomaan. Käännyinpä vielä toisenkin kerran ja mulkaisin varmaan hyvinkin pahasti tätä naista, kun näki ilmeeni ja jättäytyi heti kaksi metriä minusta jälkeen. Mihin on kadonnut ihmisten käytöstavat?

Toinen ärsyttävä tapa on töissä se, kun porukat siellä eivät edes enää tervehdi aamulla vaan heti tekevät kysymyksen vaikka en ole edes ehtinyt työpöytäni äärelle (josta vastauksen kysymykseen löytäisin). "Huomenta. Miten menee? Voisitko katsoa/tarkistaa/etsiä"....jne. jne....

Ehdin taas tehdä kaiken sen työn mitä olinkin suunnitellut tekeväni tänään (muista sarkasmi tässä kohtaa) ja pari minuuttia ennen töistä lähtöä tuli puhelimen taustalle muikkari: "Muista, Selkäcenter, klo 18". Se oli helpotuksen tunne, olin nimittäin unohtanut koko homman. Nyt on selkää taas vaivattu ja naksautettu pitkästä aikaa ja olo on rentoutunut.

Siskon synttärilahjaa en vieläkään saanut ostettua, kun koot olivat loppuneet kesken. Itselleni löysin kyllä kivan villapaidan....
Saamaton mikä saamaton.