En nyt tiedä tarkalleen mistä kirjoittaisin, mutta tuli sellainen olo että jotain pitäisi kirjoittaa kuitenkin. Telkussa pyörii yhdellä kanavalla Sinkkuelämä-leffa ja toisella Hot shots 2. Taas kerran ollaan hömpän molemmissa ääripäissä.
Muistan aikoinaan kun Sinkkuelämä-sarja alkoi ja kun olin sitä ehtinyt seurata pari kautta, niin se tuntui joka kerta yhtä radikaalilta. Kaikki ne aiheet joita käsiteltiin oli sellaisia joita ajateltiin yksinään tai harvoissa tapauksissa jonkun tosi hyvän ystävän kanssa. Eli juurikin niin miten sarjassakin tehtiin. Keskusteltiin suhteista, käyttäytymisistä, murheista, sydänsuruista, onnellisista hetkistä ja .....niin, melkein kaikesta.
Sanoin melkein, koska kuten kaikella muullakin, niin tälläkin on rajansa. Ei sitä nyt ihan kaikesta avaudu sille lähimmällekään ystävälle. Joskus sitä kertakaikkiaan ei vaan voi, kykene.
Tapaan ihmisiä melkeinpä jatkuvasti ja se on ihanaa. Koko ajan saa kohdata uusi persoonallisuuksia. Silti, olo on yksinäinen...
Oon alkanut miettimään jo pitkän aikaa että onkohanmun paikka sittenkään tässä maassa? Oisko mun sittenkin parempi jossain muualla, Jenkeissä missä isä on? Mahdollisuuksien maa...olisiko mulla paremmat mahdollisuudet löytää onni sieltä, vai onko onni sellainen joka kävelee sua vastaan sattumalta? Monet sanoo että teet/luot itse oman onnesi, mutta alkaa tuntumaan siltä että mitä enemmän yritän sen paremmin epäonnistun siinä.
Oon edelleen se yksinäinen sielu jolla ei ole päämäärää näkyvissä, vaikkakin mielessä.
