Kiinnostuksen määritelmä?

Miten pystyt määrittelemään onko joku sinusta kiinnostunut, vai ei? Usein kiinnostunut osapuoli on se, joka haluaa ja pitää toiseen yhteyttä. Ei jatkuvasti välttämättä, mutta säännöllisesti ainakin. Vanhoissa elokuvissa lempi leimahti nopeasti ja sen myös huomasi. Poika tykkää tytöstä, tyttö tykkää pojasta, sitten on silmäpeliä, punastumista, viedään tyttö elokuviin, jonka jälkeen kosaistaan, ollaan kihloissa ja naimisiin. Helppoa kuin mikä!!

Onko asiat edelleen samoin nykyisinkin, vai olemmeko muuttuneet liian kyynisiksi? Esimerkiksi: Tapaat ohimennen jonkun jollain nettipalstalla, vaihdat pari lausetta henkilön kanssa ja tulette juttuun. On helppo yleensäkin jutella jonkun kanssa, ketä ei välttämättä tunne henkilökohtaisesti, koska silloin ei ole välttämättä tarvetta ottaa asioita "niin henkilökohtaisesti". Henkilö jota et tunne henkilökohtaisesti on myös helppo "lukea" väärin, etenkin bittimaailmassa. Et näe toisen eleitä, et kuule äänensävyä ja nämä asiat ovat oikeastaan erittäin tärkeitä keskustellessa kenen kanssa tahansa.

Miten suhtautua sitten henkilöön, jota et ole ikinä tavannut, olet vaihtanut ajatuksia ja jutellut muutaman kerran parin viikon aikana? Hän on ehtinyt kutsua sinut jo vierailulle (toiseen kaupunkiin), mutta sinä et ole vastannut myöntävästi. Teillä on melkein kymmenen vuoden ikäero toisiinne, tarkoittaen sitä, että tämä toinen osapuoli on sinua sen melkein kymmenen vuotta nuorempi. Nyt tämä nuorempi henkilö on hyvin pettynyt siihen, että on ihan varma siitä että et olekaan kiinnostunut hänestä, koska et kirjoita hänelle viestiä bittimaailmassa, et ole menossa häntä tapaamaan ja olet antanut hänen uskoa toisin koko ajan. Nyt ette tietenkään voi olla ystäviäkään, koska toinen on sitä meiltä, että kun toinen tykkää ja toinen ei, niin silloin ei voi olla ystäviä (ei edes vaikka on "tuntenut" toisen vasta pari viikkoa). Miten sinä suhtautuisit kyseiseen tilanteeseen?

Onko minusta tullut niin kyyninen vuosien varrella ihmissuhteissa? Olenko heti sitä mieltä, että kun toinen osoittaa kiinnostusta, luokittelen sen heti "tahtoo pesää" -luokkaan? En tiedä, voi olla. Eikö se niin ole, että ihmisen on tarkoitus oppia aiemmista virheistään ja olla toistamatta niitä?

Olin kerran sellaisessa vaiheessa, että kaikki usko miehiin oli kadonnut ja halusin vain ystävät lähelleni. Olin juuri eronnut henkilöstä, joka oli hyvä ihminen, mutta erään asian takia emme voineet jatkaa yhdessä. Jonkin ajan kuluttua tapasin erään henkilön, jota en halunnut päästää lähelle, vaikka hänellä olikin sydän täynnä kultaa. Tämä pitkäjänteinen henkilö antoi minulle aikaa, oli lähellä eikä painostanut minua millään tavoin. Ajan myötä hänestä tuli minulle erittäin tärkeä, vaikka en sitä alussa suostunut kenellekään, edes itselleni myöntämään.
Annoin itseni tuudittautua onnellisuuden tunteeseen, joka sitten kyllä romuttui. Hän etääntyi, eikä osannut kertoa syytä, eikä ollut varma halusiko jatkaa suhdettamme. Tilanne eteni tapailuksi, jota en itse halunnut. Lopetin suhteen, koska se oli ainoa terve ratkaisu siinä vaiheessa. En tiedä kummalle olen ollut katkerampi sen jälkeen: itselleni, vai hänelle?

Elämä muuttaa meitä ja käyttäytymistämme yleisesti sekä muiden ihmisten parissa. Otamme toisista vaikutteita, opimme jotain uutta, opetat itse toisille jotain uutta. Jaamme tietoa, kokemuksia ja toivon mukaan myös ymmärrystä jollain tapaa. Etsimme elämää, haasteita, uusia kokemuksia, onnellisuutta ja sitä jotain kiinnostavaa henkilöä joka saa sukkasi pyörimään jaloissa.

Oletko kiinnostunut toisesta henkilöstä hänen mielipiteiden, ulkonäön, huumorintajun, varallisuuden tai persoonallisuuden takia? Vai onko se sittenkin siitä koko paketista kiinni?