Tapahtuipa eräänä keskiviikkona

Nyt on enää 2,5 viikkoa töitä jäljellä nykyisessä duunissa. Miten tää aika on mennyt näin nopeasti ohi?! Vastahan mulle kerrottiin koko asiasta. Huomenna on ekat palaverit töiden delegoimisen suhteen.

Annoin myös luvan keskustella asiasta julkisesti työpaikalla, myös siis niidenkin henkilöiden kanssa jotka eivät vielä olleet kuulleet asiasta. Taas ehti nainen herkistyä kun jokunen konsultti tuli moikkaamaan tai soittivat mulle ja kysyivät asiasta. Tämän takia en halunnut että asia tulee julki aiemmin, koska muuten kaikki tulee koko ajan kysymään multa, että "ootkos jo löytänyt uutta paikkaa?" tai "mitä meinaat seuraavaks tehdä?". Hyväähän noi ihanat ihmiset tarkoittaa, tietenkin. Mutta ei sitä joka päivä jaksa kuulla sitä samaa lainia, kerrasta toiseen. On hyvä, että oon saanut olla suhteellisen omissa oloissani ja kertoa kelle haluan kertoa tilanteestani. Nyt se on kyllä varma juttu, että vikat päivät tulee olemaan helvetin rankkoja. :/

Noh, ehkä jotain positiivistakin lähdöstä löytyy, nimittäin annoin läksiäislahja-vinkin työkaverille. Kun aloitin tuossa firmassa, niin vähän ajan päästä otin muutaman tatuoinnin, enkä ole sen jälkeen vielä saanut aikaiseksi ottamaan niitä lisää. On ollut kyllä tarkoitus niitä hankkia, mutta kun ei niin ei. Nyt olisi jotenkin symboolista (onko tuossa yksi, vai kaksi o-kirjainta?) lähtiessäni hankkia taas muutama leima ihoon. Ideoita löytyy kyllä tarpeeksi, pätäkkä vaan puuttuu. Maybe, maybe... ;)

Päätin myös sitten, että mun on pakko päästä reissuun jonnekin kesällä ja kohteeni tulee olemaan Ruisrock. Tänään varasin hotellihuoneen itselleni (kallis kyllä) ja ensi viikolla hankin vasta lipun perjantaille. Nyt pitää vaan toivoa, että sinne tulisi myös tuttuja paikalle. Melkoisen orpoa olisi siellä yksin palloilla, kun jotkut frendit tulee vasta lauantaina. Harmi etten tajunnut asiaa aiemmin, nimittäin oisin voinut saada ilmaisen huoneen Scandicilta.

Tähän loppuun vielä tuoreehko pätkä uudesta ihastuksestani...





...

But brunettes rules!

Niin, takaisin ruskeahiuksiseksi. Kestin sitä puoli päivää ja piti muuttua takaisin "omanväriseksi". Kai se on myönnettävä, että tässä värissä on olo paras. Ihan tummanruskeaa tukkaa en ottanut kuitenkaan vaan vaaleanruskea. Tässä on hyvä olla.

Blondes have more fun?

Jo pidemmän aikaa on ollut mielessä muuttaa pään väri vaaleaksi, mutta en ole sitä uskaltanut tehdä. Nyt muista ihmisistä inspiroituneena aloitin pienen projektin ja tämänhetkinen tulos on kinuskinruskea. Kyllä päänahka ja hiukset joutuivat eilen koville kun prosessi alkoi, auts.

Koska entinen värini oli tummanruskea, niin oli pakko ensin tehdä värinpoisto. Ostin Garnierin värinpoistoaineen ja ryhdyin hommiin eilen. Ensikosketus päähän tuntui jo pieneltä polttelulta, mutta rohkeasti jatkoin. Odottelin sen reilut puoli tuntia ja aloin pesemään ainetta pois, jonka lopputulos oli melkoisen kirjava. Päälaki oli keltaisen-valkoisen-vaalea ja muut hiukset olivat sekoitus vaaleaa ja tummaa oranssia sekä rusehtavaa. Meinas hetken ajan alkaa alahuuli väpättämään, mutta sitten keräsin itteni ja jatkoin prosessia. Vähän kuivausta ja sitten tungin toisen värin päähäni, keskivaalea beige. Suosituksessa sanotaan että väriä tarvitsee pitää vain 10 minuuttia päässä tai väristä tulee aiottua tummempi. Otin sen riskin ja annoin olla puoli tuntia. Sitten taas pesulle ja voilá - lopputulos ei ole yhtään hullumpi. Voin laittaa kuvaa tässä lähipäivinä tänne, jos muistan tai kerkeän.

En mä nyt mikään blondi ole, mutta katsotaan miten ajatus tästä etenee ja miten tästä voisin tätä vielä jatkaa. Toisaalta, olisi se kyllä kiva kokeilla on toi sanonta totta, vai pelkkää huhupuhetta. :P

Heräämisiä

Täällä sitä ollaan, töissä. Ystäväni ED on myös täällä. Oli pakko kutsua hänet käymään, koska muuten tästä aamusta ei selvitä. Torkkuleikit meni hieman pieleen siinä vaiheessa kun olin vahingossa painanut torkun pois päältä. Sisäinen kelloni kuitenkin havahdutti tasan kello 6:30, jolloinka kellon olisi oikeasti pitänyt vielä kerran hälyttää. Nukkumaan menin tietenkin taas liian myöhään.

Kävin myös eilen sitten ihan kunnon lenkillä. Aloitin reippaalla kävelyllä ja talsin Uunisaareen, jonka ympäri sitten juoksin. Paluumatkan kävelin taas reippaasti. Meinas kyllä kuuppa haljeta kun kotiin pääsin. Seuraavan vois vetäistä ilman juoksua, perhaps.

Nyt jatketaan heräämistä täällä...