Duuni

Se on alkanut ja loma on loppunut. Joko irtaantuminen duunista kesälomalla oli aivan liian vähäpätöistä tai sitten se loma todellakin oli liian lyhyt mulle. No joo, oli se 5 viikkoa, mutta kun se tuntui lomalta vasta kahtena viimeisenä viikkona, niin ei ihmekään.

Eka päivä oli taas ihan villi ja vauhdikas. Mun läheisin kollega palasi pitkältä äitiysvapaaltaan ja olen häntä perehdyttänyt nämä kolmisen viikkoa. On se hieman rankkaa, kun itsellä on uusia työtehtäviä hoidossa (vanhojen lisäksi tietty) ja sitten pitäisi toista vielä opastaa melkein kaikessa. Tänään meinasi otsa hieman poksahtaa, kun pähkäilin miksei Adobe Readeristä saakaan muunnettua Acrobatia....

...kyllä mä sitten kuitenkin onnistuin muunnettua.


Meillä on aloittanut myös muutama uusi konsultti, jotka nyt hääräilevät ympäriinsä toimistoa ja ihmettelevät mitä tehdä. Suurin osa sanoo heille vain, että "meehän siitä bookkaamaan jonnekin" ja taputtaa olalle isoveljellisesti. No jaa, on ne kyllä aika tsemppareita sanoisin, intoa ja ihmettelyä täynnä. Kun nyt vain muistaisi kuka on kukakin, tänään taisi vihdoinkin kunnolla valjeta sekin mulle. Moni jo vuosia meillä olleista ei välillä toisten nimiä muista laisinkaan...
Viime viikolla yksi näistä uusista konsulteista lähestyi minua aika erikoisella tavalla. Meidän yhteen firman tilaisuuteen ollaan järjestämässä eräänlaista tanssipari -esitystä, johon saisi opetusta ammattilaisilta. No, tämä konsultti sitten pamautti mulle ehdotuksen, josko minusta tulisi hänen parinsa tähän esitykseen? Kivasti ajateltu, mutta kieltäydyin silti kohteliaasti tästä kunniasta.

Nyt on myös järjestelyn alla toinen firman yhteinen tapahtuma, johon minä suunnittelen ja hankin sapuskat, virvokkeet sekä sen sellaiset. Olemme nimittäin lähtemässä pyöräilemään 40 km Espooseen ja Lauttasaareen, jonka jälkeen saunomista, syömistä, juomista ja kenties jatkamista. Tämä tempaus on osa meidän tulevaa toimiston muuttoa, joka tapahtuu lokakuussa sekä firman 40-vuotispileitä.

Yksi asia minkä olen huomannut duunin alkaessa on se, että väsymys iskee hyvinkin helposti heti duuniajan jälkeen ja kotiin päästyä. Sitä ois likka valmis pehkuihin jo kahdeksan maissa, ellei jatka notkumista läppärin ja telkun äärellä. Sitten se varsinainen nukkuminen on myös muuttunut. Unia, erikoisia unia, melkein joka yö, omituisia unia ja viime yönä näin ehkä kaikkein rankimman unen aikoihin. Toivottavasti sille ei tule jatko-osaa...

Viime viikonloppuna oli Flow Suvilahdessa ja siellä olin kaverin kanssa. Eka pettymys oli sontsien pakkojättäminen narikkaan, toka oli sitten se tihkuttava sade koko illan, kolmas se uskomaton väsymyksen tunne joka valtasi mut aivan pilalle. Menin syömään liian tuhdin ravintola-annoksen ennen sinne menoa ja hiilarit kukisti mut. Pari Virtasta sai pieneen nousuun, mutta sitten väsymys iski taas.

Ensi perjantaina on Taiteiden yö ja mulla lippu Teräsbetonin keikalle Hotelli Vantaalle. Sitä odotellessa, hyvää yötä...

Ihana päivä

Kyllä. Seuraavaksi pari juttua, miten luokittelisin ihanan päivän. And the following story is not fiction, it's in fact a true story that happened few days back from now.

- Heräsin suhteellisen "aikaisin" lomapäivänä, klo 10.

- Aurinko paistoi täydeltä taivaalta.

- Menin heti suoraan salille ja treeni sujui hemmetin hyvin (vittu jeah!!)

- Salitärinöitteni jälkeen kävelin rannalle.

- Kaveri liittyi seuraani ja oli tosi rentouttavaa lojua rauhassa. rupatellen (oli ikävä kaveria, hän juuri palasi Kanadan matkaltaan).

- Ei ollut tiukkaa aikataulua tehdä asioita.

- Keskustassa näin rakkaan ystävän, jota en ollut nähnyt melkein 10 vuoteen. Vaihdoimme yhteystiedot. Halasimme pitkään.

- Löysin uusia tavoitteita, jotka ovat erittäin mahdollisia.

- Lopuksi: päivä oli aamusta iltaan pelkkää hymyä.


Nyt on hetkellisesti erittäin hyvä olo....voisin itkeä onnesta.