Mikään power bloggeri en kyllä ole jos katsoo näitä aikavälejä. No mitäs siitä, mähän tätä päivitän silloin kun haluan, muistan ja jaksan. Viime aikoina jaksamiset yleisesti ottaen on ollut vähissä. Energiaa riittää vain melkeinpä siihen pakolliseen, ja pakolliset liittyy enimmäkseen työhön. Tälläkin hetkellä pitäisi olla oikolukemassa yhtä haastista, mutta nyt jarruttelen sen aloittamista vielä tovin.
Tosiaan, elämä on tällä hetkellä aika lailla töitä: päiväduuni jossa menee hermot, freelance-duuni johon ei ole motivaatiota paljoakaan enää ja sitten 24/7 duuni, joka rikastuttaa elämää tällä hetkellä eniten. Oikolukuja riittää ja hommat on vähän muutenkin laajentunut, etenkin kun pitää listaa keikoille menijöistä ja toimii (näemmä, ihme ja kumma) meidän uuden foorumin adminina. Kauheasti se ei vielä vie aikaa, mutta alussa vei kun koko homma oli ihan uutta, mistään ei tajunnut mitään ja kaikki piti oppia kantapään kautta kokeilemalla. Nyt osaa jotakuinkin säätää juttuja ja tarkistaa, että oikeudet toimii ja muitakin admin-juttuja hoidella.
Oli meillä päiväduuniporukan kanssa messu-reissu Tampereelle tuossa juuri ennen kuun vaihdetta, joka meni, tattadadaa!, dokaamiseksi tietenkin. Hyvä että ehdittiin koko messuilla edes olla sen vajaa tunnin verran kun piti jo kiirehtiä hotellille. Käytiin sitten syömässä Finlaysonin Palatsissa, jossa ruoka oli kyllä mahtavaa. Voin suositella, vaikka meidän siellä ollessa olikin aika hiljaista. Mutta ei mikään ihmekään kun vierailu oli keskellä viikkoa, eikä ruuhkaa ollut. Kaunis vanha kartano.
Nosturin keikoilla tullut taas käytyä useammankin kerran ja tulevaisuudessa niitä tulee lisää - siitä voi olla varma. Viime perjantaina 24/7-hommassa tuli vähän kiirus kun eräs kuvaaja ilmoitti halukkuutensa lähteä kuvaamaan Waltarin 25v. juhlakeikkaa sinne. Sitä vain, että toinen ilmoitti sen noin 4 tuntia ennen kuin ovet aukeaa ja tuli pieni hätä lähteä laittamaan viestä ensin Nosturiin, ja sitten etsiä järjestäjä, josta saisi fotopassin tälle kundille.
Homma saatiin kuitenkin hoidettua alle tunnissa ja toinen sitten kutsui mut mukaansa iltaa viettämään. Mukava ilta kaiken kaikkiaan, vaikka Waltarin musasta en pahemmin tykkää. Liian ysäri-progea. Muutama muu hyvä bändi siellä oli ja tuli tavattua uutta porukkaa taas kerran. Täytyy kyllä sanoa, että elämä on melkoisen rikasta sosiaalisella puolella tällä hetkellä vaikka itse olenkin persaukinen muuten. Vihdoinkin sitä ymmärtää mitä toinen on tarkoittanut, kun on sanonut tykkäävänsä, ja jopa nauttivansa siitä työstä mitä tekee. Siitäkin hyvästä, että olet väsynyt ja teet ns. pitkää päivää, koska kyllä se on sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti