Kaikilla on kokemusta asiakaspalvelusta, puolin jos toisin. Usein henkilöt, jotka ovat itse työskennelleet asiakaspalvelu-alalla kokevat myötätuntoa kun itse ovat asiakkaina.
Sitten on se toinen joukko.
Tätä joukkoa ei kiinnosta laisinkaan miten he käyttäytyvät osto/palvelutilanteessa. Heidän oikeutensa on näyttää myrtsiä naamaa, eivätkä edes katso silmiin henkilöä kenen kanssa asioivat. Hyvä jos sanovat sanaakaan!
He jonossa ollessaan siirtyvät edellä olevan viereen (tätä en itse todellakaan ymmärrä) ja kun olisivat seuraavana vuorossa, syytävät kaikki tavaransa kassan pöydälle KUN TOINEN VIELÄ ASIOI SIINÄ JA MAKSAA TAVAROITAAN. Sitten alkaa vuorovaikutuksen väistelyrumba; omat tavarat tiskille, kurkitaan laukkuun niin pitkään kunnes lompakko löytyy, ojennetaan maksuväline (huom. EI katsekontaktia) ja tuijotellaan seiniin, lattialle ja kattoon. Tavarat takaisin laukkuun ja nopea exit, hyvä jos edes mutistaan kiitos. Silti toisella puolella hymyillään, kiitetään ja toivotellaan hyviä päivänjatkoja.
Eräässä keskustan nimeltämainitsettomassa tavaratalossa tämä on jokapäiväistä. Pienet poloiset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti